PALUU ITSENÄISEEN AJATTELUUN
- Roskalehdistä vapauteen

Tämän blogikirjoittelun olen kirjoitellut päiväkirjanomaisesti itselleni. Kiva, jos joku saa siitä myös ajatuksia omaan elämään.

Itselläni on ollut jo jonkun aikaa käynnissä suuri sisäinen muutos. Kaikki ympärillä oleva kaaos, paniikinlietsonta, itserakkaus ja muitten huomioimatta jättäminen sai mittani täyttymään ja aloin hiljalleen erakoitua siitä maailmasta, jossa vielä pari vuotta sitten elin.

Viimeinen pisara kaikkeen oli iltapäivälehtien ala-arvoinen journalismi, joka kertoi asioista vain sensaatiohakuisesti ja yksipuoleisesta näkökulmsta. Joka vuosi tuli omat kriisit. Oli SARS, listeria, Ebola, lintu- ja sikainfluenssa, Venäjän uhka, suvaitsevaisuus ja viimeisimpänä maahanmuuttajat. Pienestäkin asiasta piti saada sensaatio tarkistamatta asioiden faktoja. Lisäksi asioista käsitellään hyvin suppeasta näkökulmasta ja hyvinkin puolueellisesti. 

Iltapäivälehtiä olin tottunut selailemaan aikani kuluksi kännykällä. Lisäksi seurasin hyvin tiiviisti lööppejä ja ostin jopa välillä lehden huomatakseni, ettei se pitänyt sisällään mitään otsikkoa kummempaa. Sensaatio-otsikon takaa löytyi ihan tavallinen juttu, jossa ei lopulta ollut mitään sensaatiota. Lisäksi lukijoita aliarvioitiin jatkuvasti ja ilmeisesti toimittajien koulut olivat jääneet kesken tai sitten yliopistoiden rima on laskenut journalistiikan osalta hyvinkin alas, koska toimittajat kyselevät lukijoilta asioita. Onko tämä Suomen kaunein koti? Voittaako Kimi mestaruuden? Onko Venäjä Ukrainan kriisin takana? Välillä teki mieli soittaa toimittajalle, että "eikös sinulle makseta siitä, että otat asioista selvää ja kirjoitat siitä lukijoille". Mihin hävisivät ne ajat, kun toimittajat harrastivat oikeasti tutkivaa journalismia? Vanhaan hyvään aikaan toimittajat ratkoivat rikoksia ja parhaassa tapauksessa kaatoivat hallituksia. Ministerit joutuivat eroamaan aivan muista syistä kuin parin ajattelemattoman tekstiviestin takia.

Aluksi poistin iltapäivälehtien ohjelmat kännykästä. Alkuun se oli aika tuskaista, kun piti oikein keksiä, että mitä nyt teen sillä ajalla, jolloin ei ole mitään tekemistä. Hiljalleen aloin oppimaan taas vain olemaan. Aloin nauttimaan niistä hetkistä, kun sai vain olla. Aivojen ei tarvinut käydä koko ajan ylikierroksilla, kun oli jotain pakonomaista tarvetta selata ja imeä roskalehdistä "mukauutisia".

Hiljalleen huomasin, etten ollut enää seurannut edes iltapäivälehtien lööppejä saati lukenut lehtiä. Vaikka aiemmin olin tiedostanut, että kyseessä ovat iltapäiväroskalehdet, oli niiden poisjättäminen huomattavan vapauttavaa. Olin saavuttanut ensimmäisen portaan itsenäiseen ajatteluun: roskalehdet eivät enää manipuloineet mielipiteitäni.